How do you deal with something that can't be dealt with?
How do you move on without remembering but without forgetting?
How do you create a new normal?
I wonder if I'm ever going to feel relaxed again. If there is ever going to be a time when I won't panic over a sudden itch, a fever or an unexpected pain and think that it's back. When will I get peace of mind?
50/50 sucks.
It's still 50/50 after all that bullshit?
ReplyDeleteMutta onko se "systeemin" puolesta ok panikoida kaikki flunssat ja muut? Eli voiko johonkin testiin mennä about aina halutessaan? Että sais sellasella käynnillä aina pulssin vähän laskemaan...
yep. it is still 50/50 after all this bullshit.
ReplyDeleteimusolmukesyöpä on sinänsä niin paska, että sen oireina on just kaikki yskä, kuume, kutina, hikoilu, eli kaikki sellaiset, jotka yhdellä viattomalla buranalla talttuu. ei sitä siten osaa epäillä mitään vakavampaa (paitsi mun historian tuntien). mulla on seuraava kuvaus tammikuussa, enkä oikeastaan haluakaan aikaisemmin mitään tietää. nää ainaiset testit repii jo valmiiksi riekaleisia hermoja vaan enemmän. heh.
No niinpä. Sanonta "kaikkeen tottuu" on mun mielestä ehkä huonoin kusetus ikinä. Tai tietystihän sitä jollain tasolla tottuu mihin tahansa fiilikseen, mutta ei paskat hommat vaan ala jotenkin ajan kanssa tuntumaan ihan ookoolta... Ehkä se tietoisuus syövästä kuitenkin painuu pikku hiljaa ajatuksissa yhä pidemmiksi ajoiksi taaemmalle alalle? Täältä syövättömyydestä käsin on kyllä aika turha koittaa näitä spekuloida... Ja toi 50/50 tuntuu taas ja edelleen ja aina yhtä dorkalta! Mitä se muka tarkoittaa?! Ei mitään, menis jo helvettiin tollaset "arviot"!
ReplyDelete